13.10.2016Mediakasvatusseura

Kasvatusta minuutilleen

Päällisin puolin keskustelu lasten ja nuorten ruutuajasta tuntuu hyvinkin selkeältä: elämässä on hetkiä ilman ruutuja, ja hetkiä joissa ruudut ovat läsnä. Kun jälkimmäiselle säädetään passeli aikaraja, kasvatus helpottuu ja hyvinvointi kohenee niin kasvattajilla kuin kasvatettavilla. Jos kokonaisuus olisi näin yksinkertainen, tähän ajatukseen olisi helppo yhtyä. Näin ei kuitenkaan ole.

Ruutuaikakeskustelun pinnan alla piilee valtavia kysymyksiä muuttuvasta, digitalisoituvasta yhteiskunnasta, kulttuurin arvottamisesta ja hyvästä kasvatuksesta. Aiheeseen liittyy myös paljon kasvattajien huolta ja epävarmuutta, kun omaa kasvatusosaamista pitäisi soveltaa välillä hyvinkin vieraalla kentällä. Ei ihme, että keskustelu muuttuu toisinaan hyvinkin kärkeväksi juupas-eipästelyksi.

Oma näkemykseni on, että ruutuaika on nykyisenlaisena käsitteenä aikansa elänyt, kahden tunnin suosituksesta puhumattakaan. Se ei suinkaan tarkoita, että kasvatuksessa ei pitäisi kiinnittää huomiota lasten ja nuorten mediatottumuksiin, päinvastoin. Ruutuaika-ajattelu muodostuu kuitenkin helposti mediakasvatuspakin ainoaksi työkaluksi, siksi kuvainnolliseksi vasaraksi, jonka myötä jokaisesta mediakasvatuskysymyksestä tulee naula.

Jo sanana ruutuaika johtaa ajatukset helposti väärälle polulle. Harvoinhan itse ruutu on se, josta kannetaan huolta. Tutkimani pelaamisen kohdalla pohjimmiltaan ollaan yleensä huolissaan jostain muusta kuin ruudun läsnäolosta, tyypillisesti pelien sisällöistä, liiasta istumisesta tai liian vähäisestä unesta. Mikään näistä huolenaiheista ei hälvene pelkästään ruutuaikaa rajoittamalla. Konsolin tai tietokoneen sammuttaminen ei automaattisesti aktivoi liikkumaan, eikä aikaraja estä alakoululaista pelaamasta aikuisille tarkoitettua peliä. Kellon vahtaamisen sijaan keskeisempää onkin tarkastella missä roolissa pelaaminen ja muu median kulutus on kunkin lapsen tai nuoren elämässä, ja minkälaisia tottumuksia niihin liittyy. Rinnastuksen voi hakea syömisestä: pelkkä kilokalorien tuijotus ei kerro koko totuutta syöjän ruokatottumuksista tai hyvinvoinnista.

Ruutuaika tarkoittaa tänä päivänä monenlaisia asioita. Ruutuajalla jutellaan läheisten kanssa, juostaan ulkona pokémonien perässä ja uppoudutaan pelien, elokuvien ja tv-sarjojen tarinoihin. Luodaan, kulutetaan, jaetaan ja ihmetellään, yhdessä ja yksin. Tällaisen kokonaisuuden hallitsemiseen moni kasvattaja tarvitsee varmasti konkreettisiakin välineitä. Sekuntikellon voisi kuitenkin jo jättää menneisyyden naulaan roikkumaan.

mikko-merila%cc%88inen

Mikko Meriläinen
KM, tohtorikoulutettava Helsingin yliopisto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *