mediakasvatus.fi

Metakan kuherruskuukausi koulumaailman kanssa on ohi. Mediakasvatusprojekti ei välttämättä ratkaise luokan ilmapiiriongelmia vaan pikemminkin tuo ne selkeästi esille. Luokan uutiset – olivatpa ne sitten verkkolehden tai tv-uutisten muodossa – tuotetaan yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmää hyväksi käyttäen.
Muun muassa Ismo Kiesiläinen on kuvannut opinnäytetyössään "Videokamera koulutyössä" yhteistoiminnallisen oppimisen menetelmää mediakasvatuksen kontekstissa. Hän esittää, että yhteistoiminnalliseen oppimiseen liittyy positiivinen keskinäinen riippuvuus, jolloin yhden oppilaan menestys auttaa myös muita oppilaita menestymään. (Lue: kun luokan tv-uutisryhmässä on oppilas, joka osaa kirjoittaa sujuvan ja kiinnostavan juontotekstin tai jaksaa keskittyä hyvien kuvakulmien valintaan, se näkyy lopullisessa uutisessa, joka kuitenkin on myös ryhmän yhteinen tuotos.)
Hyvä ryhmähenki näkyy Kiesiläisen mukaan myös oppimistuloksissa. Tärkeä tavoite työskentelyssä on – varsinaisen mediatuotoksen lisäksi – positiivinen ryhmäidentiteetti, toisista välittäminen sekä kunnioitus ja luottamus.
Tunnistan ilmiön monista Metakka -luokista, mistä tietenkin pitää olla iloinen! Mutta entä sitten, jos luokalla ei ole positiivista ryhmäidentiteettiä ja toisten tekemää työtä ei arvosteta? Voisiko mediakasvatusprojekti olla luokan yhteishenkeä parantava tekijä? Olen vähän pessimistinen asian suhteen. Näyttää nimittäin siltä, että jos samaan ryhmään on osunut useita oppilaita, joiden sosio-emotionaaliset taidot kaipaisivat vielä reippaasti harjaantumista, on mediaprojekti tavallistakin kuormittavampi tehtävä myös opettajalle.
Työryhmiä ei synny luontevasti, ideoiminen takkuaa ja työskentelyvaiheessa sitoutuminen oman ryhmän tuotoksen tekemiseen on heikkoa. Lopputuloskaan ei aina kiinnosta: ”Mun koulu loppuu yhdeltä”, tokaisee oppilas, kun ollaan menossa katsomaan yhdessä aikaansaatua mediatuotosta, ja koulupäivä venyy puoli tuntia normaalista. Näin mukavaksi ja motivoivaksi tarkoitettu luokan yhteinen projekti saa pakkopullan sivumaun.
Jos Metakka-projektista ei olekaan terapoimaan luokkien työskentelyilmapiiriä, se kuitenkin mahdollistaa yksilöiden onnistumisia. Jos luokan ujot mutta aikaansaavat yhdistyvät työryhmäksi, ei heidän työskentelyään estä se, että riehkapellet toheltavat omiaan. Mediataitojen äärellä ollaan kumminkin.