mediakasvatus.fi - Mediakasvatus.fi on palveleva sivusto mediakasvatuksesta kiinnostuneille opettajille, tutkijoille, nuorisotyöntekijöille, varhaiskasvattajille, vanhemmille ja alan opiskelijoille.

Metakan koulu-uutisten tekijätiimi on tänä syksynä oppinut uusia asioita metsätyksestä, koululaisten kenkämuodista sekä pienten koulujen liikuntatiloista. Lappeenrantalaisilla Vainikkalan, Mustolan ja Joutsenon kouluilla on tehty verkkolehtiä ja Mustolan koululla myös tv-uutiset.

Vainikkalan rajanylityspaikka vilahtelee toistuvasti valtakunnallisissa uutisissa. Ensi vilkaisulla Vainikkalan kylä näyttää olevan yhtä suurta ratapihaa. Tarkemmin katsottuna sieltä löytyvät sivukirjasto, seurakuntatalo, Sale ja  - koulu! Koulussa on parikymmentä oppilasta, joista osa asuu asemataajamassa ja osa taajamaa ympäröivällä maaseudulla. Verkkolehden tekoon osallistui koko koulu ykkösistä kuutosiin.

Metakka-väki on huomannut, että mediakasvatusprojekti tarvitsee onnistuakseen jo valmiiksi hyvähenkisen ryhmän, jossa on totuttu kannustamaan ja kuuntelemaan toisia. Esimerkiksi Vainikkalan koululla sellainen yhteisö on.  

Opettajat olivat muodostaneet 4-5 hengen oppilasryhmiä, juttutiimejä, joissa oli oppilaita eri luokilta. Sain ohjattavakseni tiimin, joka vastasi Vainikkalan Valo- lehden harrastusosastosta. Ensin mietittiin yhdessä, millaisia harrastusmahdollisuuksia Vainikkalassa on. Oma oletukseni oli, että harrastukset ovat metsientakaisessa asemataajamassa aika vähissä, mutta väärässäpä olin! Kun kysyin lapsilta harrastusmahdollisuuksista, ryhmän nuorin, ekaluokkalainen, kävi luettelemaan asiantuntevasti erilaisia metsästysmuotoja: voi mennä hirvimetsälle, pyyjahtiin, sorsajahtiin…Epäilin, että nämä eivät ole oikein lasten harrastuksia, mutta ryhmän kuudesluokkalainen kertoi kohteliaasti, että kyllä toki. Kävi ilmi, että useampikin koulun oppilas on jo ollut pappojensa ja isiensä mukana ”ajomiehenä” metsästysporukoissa. Alakouluikäisestä ajomiehestä saatiinkin hyvä juttu!

Oli hämmästyttävää huomata, miten hienosti Vainikkalan lapset kuuntelivat ja täydensivät toistensa ideoita. Kaikille saatiin oma juttuaihe, ja toteutuksessa autettiin kaveria. Ryhmämme ekaluokkalainen ei vielä ihan hyvin osannut lukea ja kirjoittaa. Häntä katseltuani ja kuunneltuani aloin epäillä ohjetta, jonka mukaan juttua tehdessä pitää kirjoittaa muistiin tai nauhoittaa, mitä haastateltava sanoo. Neiti ekaluokkalainen kyseli koulukaveriltaan lukuisia kysymyksiä tämän ratsastusharrastuksesta ja jutunkirjoitustilanteessa muisti aivan suvereenisti, mitä haastateltava oli sanonut. Hän halusi itse kirjoittaa juttunsa tietokoneella ja hetken aikaa aherrettuaan puuskahti: ”Miksei nää kirjaimet oo aakkosjärjestyksessä?” Tutustukaa itse Teresan ja muiden lasten juttuihin Vainikkalan Valo-lehdessä.