mediakasvatus.fi

Tuulia Matilaisen juuri julkaistu teos Lapsi elää rutiineista- Helppo ja hyvä arki (Gummerus, 2008) on saanut palautetta laidasta laitaan. Moni ihmettelee kirjailijan uskoa kello kaulassa-kasvatukseen, joka tarkoittaa kellontarkkaa ateria- ja unirytmiä. Moni on toisaalta ilahtunut, tarjoaahan kirja selkeät raamit ja käytännön ohjeet perheen arjen rytmittämiseen. Kirjassa sivutaan myös media-arkea ja annetaan ohjeet siitä selviytymiseen.

Mediarutiineista ei lipsuta

Matilainen ohjaa aikuisia luomaan rutiinit median käyttöön. Uskoisin, että monessa perheessä se tapahtuu luonnostaan etenkin kun lapset ovat vielä pieniä: aamupalan jälkeen voi viikonloppuisin katsoa piirrettyjä, arki-iltaisin iltapalan jälkeen ei enää katsota televisiota, ennen hyvänyöntoivotuksia luetaan iltasatu ja niin edelleen. Matilaisen mukaan isompien lasten kanssa voi mediarutiineista jo hieman neuvotellakin, ottaen huomioon lapsen harrastukset, levon tarve ja omat toiveet. Tärkeää on, että sovituista rutiineista, kuten pelipäivistä pidetään kiinni, eikä niistä lipsuta kuin erikoistapauksissa.

Joustavatko pelisäännöt?

Matilainen ohjeistaa, että alle kouluikäiselle videopelihetkiä voisi annostella tunnin, kaksi kertaa viikossa, isommalle lapselle hän ehdottaa tuntia joka toinen päivä. Rohkea veto antaa selkeät ”annosohjeet” mediankäytölle! En lähtisi kuitenkaan suoraan tuijottamaan näitä lukuja vaan katsoisin ennemmin kokonaisuutta. Mukaansatempaavassa strategiapelissä tunti on vasta alkulämmittelyä, esikoululainen voi sitä vastoin herpaantua vartissa mihin tahansa peliin. On myös syytä huomioida pelin laatu: tanssimattopeliä pelataan koko keholla, tietokoneen ääressä saattaa vain yksi sormi napsuttaa hiirtä – vanhemmat voivat tehdä merkittäviä valintoja pelejä hankkiessaan ja myös säännöt voivat joustaa pelin laadun mukaan.

Ikärajat ohjaavat, mutta eivät kerro koko totuutta

Matilainen ehdottaa yhdeksi (media)kasvatuksen lähtökohdaksi televisiokanavien ohjelmilleen määrittämät ikäsuositukset. Vaikka televisiokanavien K-merkinnät eivät sinänsä ole lakiin perustuvia rajoituksia, on muistettava, että K-merkintä ohjelman kohdalla on varoitus lapsia mahdollisesti kauhistuttavasta sisällöstä – merkintä ei kerro mitään ohjelman sopivuudesta kunkin lapsen kehitykselle eikä ota huomioon lapsen elämäntilannetta ja herkkyyttä. Ennemmin ohjeistaisin, että ikärajat on hyvä ottaa huomioon ja ne ovat ihan hyvät mediakasvattajan ohjenuorat, mutta vielä pitäisi muistaa kiinnittää huomiota myös ohjelman sisältöön ja teemaan. Ihan tavallinen iltapäivän perhe-elokuva voi sisältää lasta ahdistavia kohtauksia, samoin uutiset. Elokuvista kannattaa ottaa selvää etukäteen katsomalla leffan trailerin ja vaikkapa Koulukinon koostaman oppimateriaalin.

Kirjan luki ja arvosteli: Anniina Lundvall

Matilainen, Tuulia. 2008. Lapsi elää rutiineista - Helppo ja hyvä arki. Gummerus.

LISÄVINKKEJÄ JA LINKKEJÄ

Ikärajat ja merkinnät (Valtion elokuvatarkastamo)

Uusien elokuvien trailereita (Filmtrailer.fi)

Koulukinon oppimateriaalit teatterilevityksessä oleviin elokuviin (Koulukino ry.)

LUETTAVAA

Martsola, R; Mäkelä, M. 2004. Kuvaohjelmien ikärajat ja lastensuojelu. Ala-asteen oppilaiden näkemyksiä kriittisen katselun työpajassa. Raportti.

Viestintävirasto. 2004. Televisio- ja radiotoiminnasta annetun lain lastensuojelunormiston toteutumista koskeva selvitys. Viestintäviraston julkaisu 3/2004. Selvitys.

Molemmat teokset löytyvät linkitettyinä mediakasvatus.fi:n verkkojulkaisujen sivulta