13.10.2016Mediakasvatusseura

Lapset ruutujen äärellä – kenellä on oikeus ja mihin?

Kaikilla lapsilla tulisi olla yhdenvertainen mahdollisuus hyvään ja turvalliseen lapsuuteen digitaalisessa mediassa. Keskustelu kohdistuu usein vain lasten suojelemiseen median käytön haitallisilta vaikutuksilta. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) näkökulmasta digitaalisessa mediassa tulee suojelun lisäksi ottaa huomioon myös lasten osallisuus ja tarpeet.

”Miksi keräätte Pokémoneja, miksette kerää marjoja?”
Digitaalinen media on yksi elinympäristö lapsen maailmassa, jossa lapsella on oikeus vapaa-aikaan, ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan (LOS, art. 31). Suomessa lasten digitaalisen median käytöstä puhutaan usein vähättelevään sävyyn. Vaikka media olisi lapsella saatavilla, sen käyttäminen nähdään usein hyödyttömänä ajanvietteenä, jota pyritään rajoittamaan ruutuaikaa tuijottamalla.

Lapsi tarvitsee aikuisen tukea käyttääkseen ”ruutuaikaa” niihin asioihin, jotka ovat ikätasolleen sopivia ja tärkeitä. Tämä tulee tehdä yhdessä lapsen kanssa, lapsen osallisuus huomioiden ilman, että lapsen yksityisyyteen puututaan mielivaltaisesti (LOS, art. 16). Olennaista ei ole keskittyä digitaalisessa mediassa käytettyyn aikaan, vaan median tarjoamiin sisältöihin.

Lapsen oikeudet toteutuvat epätasaisesti

Sekä kotimaassa, että kansainvälisesti katsottuna on useita lapsia, joilla ei ole yhdenvertaisia mahdollisuuksia hyvään ja turvalliseen lapsuuteen digitaalisen median ympäristössä. Erityisen haavoittuvassa asemassa ovat ne lapset, jotka köyhyyden takia jäävät kokonaan digitaalisen median ulkopuolelle tai ilman aikuisen tukea, koska aikuisen voimavarat kuluvat arjesta selviytymiseen.

Entäs laitoshoidossa elävät lapset, joilla saattaa olla rajoitettu tai kokonaan evätty pääsy käyttämään mediaa. Missä menee lapsen suojelemisen raja? Onko lapsen etujen mukaista, jos hänet suljetaan kokonaan digitaalisen median ulkopuolelle? Myös laitoksessa asuvaa lasta tulee tukea käyttämään ikätasolleen sopivia mediasisältöjä kehittyäkseen kokonaisvaltaisesti elämään vapaassa yhteiskunnassa, myös digitaalisessa mediassa.

Media kulkee lapsen mukana vaikka konfliktialueelle
Kriisin keskellä tai sotatilassa lasten oikeudet näyttäytyvät hyvin eri tavoin myös digitaalisessa mediassa. Lapsi saattaa toimia kriisitilanteen taltioijana ja saada äänensä kuuluviin jopa kansainvälisesti. Yksi esimerkki on Janna Jihad, joka aloitti 7-vuotiaana kuvaamaan sotilaiden miehitystä kylässään. Vielä kesäkuussa netissä puhuttiin sensaatiosta, maailman nuorimmasta kansalaisjournalistista. Emme ole kuitenkaan enää kuulleet Jannasta – kääntyikö kansainvälinen kuuluisuus häntä ja hänen perhettään vastaan? Kuka hänet vaiensi?

Kuka suojelee näitä heikoimmassa asemassa olevia lapsia hyväksikäytöltä (art. 19) tai heidän hyvinvoinnilleen vahingolliselta aineistolta (art. 17 e) digitaalisessa mediassa, jota he kuitenkin käyttävät myös keskellä konfliktialueita? Kenellä on resursseja tukea lapsia ja nuoria vahvistamaan osaamistaan ja vaalimaan omia oikeuksiaan, jotta heitä ei riistetä tai hyväksikäytetä?

Tullakseen suojelluksi, osalliseksi ja tarpeet huomioiduksi digitaalisessa mediassa, lapsen aseman eteen on vielä paljon tehtävää niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Ratkaisuja etsitään ja aina välillä niitä myös löytyy. Miten voisimme jakaa niitä paremmin kansallisesti ja kansainvälisesti?

minnakylma%cc%88lahtipelaengl-logo

Minna Kylmälahti
Asiantuntija
Lapset ja digitaalinen media
Pelastakaa Lapset ry

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *