9.3.2016Mediakasvatusseura

Digitaalisuus ja mobiilisovellukset opetuksessa

Kohderyhmä: , , , ,

Tuottaja: Koostanut mediakasvatusseura

Uudessa opetussuunnitelmassa ja koulupuheessa korostuvat juuri nyt digitaaliset taidot. Maailma muuttuu, ja koulu halutaan muutokseen mukaan. Lapset ja nuoret käyttävät paljon digitaalista mediaa ja älylaitteita vapaa-ajallaan, joten heille esimerkiksi tabletit ja muut mobiililaitteet ovat luonteva tiedonetsintäväline ja toiminta-alusta. Lapset ja nuoret eivät kuitenkaan opi käyttämään digilaitteita tai valikoimaan Internetin ihmemaailmasta kriittisesti informaatiota automaattisesti, ilman tukea ja opastusta. He tarvitsevat digimaailman kriittiseen ja taitavaan käyttämiseen tukea ja tarkoituksenmukaista pedagogiaa.

Mistä hyviä sovelluksia opetuskäyttöön?
Internetistä löytää monia hyviä vinkkaussivustoja oppimiseen soveltuvista ohjelmista. Sovelluksen ei silti aina tarvitse olla uusinta uutta. Esimerkiksi PowerPoint, Paint tai muut tiedonkäsittely-, kuvanmuokkaus- ja taitto-ohjelmat luovat oppilaille mainion mahdollisuuden luoda omia sisältöjä.

Sovellusvinkkauksia ja perehdytystä tabletin käyttöön opetuksessa:

  • iPad-sovelluslista (Lähde: Teknologiaa kouluun -blogi) – Mediakasvattajat Jukka Haveri ja Tiina Tuppurainen ovat koonneet hyvän ja erittäin kattavan listan suomeksi kouluopetukseen sopivista sovelluksista. Laatuarvioidut sovellukset on luokiteltu aine- ja ikäryhmittäin.
  • TechAdvisor – Sivusto esittelee lähes 60 sovellusta lapsille ja nuorille. Sovelluksia voi selata myös ikäryhmittäin. Sivu on englanninkielinen.
  • Papuri – Helppokäyttöinen työkalu verkkokirjojen tekemiseen pienten lasten kanssa.
  • Koululaisen iPad – Rautalankamalli iPadin oppimiskäyttöön lapsen kanssa, myös sovellusvinkkauksia. Oppaassa on selitetty helposti ja napakasti iPadin opetuskäytön ideaa ja käytäntöjä sekä opastettu sovellusten hankkimiseen ja niiden hallintaan.
  • Sormeilua (2012) sekä Sormeilua 2 (2013) – Yksinkertaiset oppaat sisältävät mm. kuvallisia ohjeita iPadien käyttöönotosta ja asetuksista, ylläpitotietoa sekä työkaluja ja vinkkejä oppimisprosessin eri vaiheisiin.

Digitaaliset arkistot ja tekijänoikeus

Internet tarjoaa opettajan ja oppilaiden käyttöön myös paljon avoimia sisältöjä, kuten erilaisia arkistoja ja tietokantoja. Muiden tuottamia materiaaleja käytettäessä kannattaa kuitenkin muistaa tekijänoikeudet, jotka puhuttavat säännöllisesti mediakasvatuksen yhteydessä.

Diginatiiviksi ei synnytä – virtuaalipedagogiikan taustaa

Puhe nykyajan lapsista synnynnäisinä diginatiiveina voi johtaa harhaan. Lapset ja nuoret eivät ole keskenään samanlaisia, ja diginatiiviksikin kasvetaan pikkuhiljaa, vaikutteita saaden ja yhdessä tekien. Myös koulun tulee tukea digitaitojen oppimista, sillä muuten niiden oppimisesta tulee sattumanvaraista ja kriittiset taidot voivat jäädä puuttumaan. Tätä korostetaan myös uudessa opetussuunnitelmassa.

Teknologian käyttö koulussa ei saa olla itseisarvo, vaan sillä pitää olla tarkoituksenmukainen pedagoginen perusta. Tarkoituksena on, että lapset oppivat älylaitteiden kautta maailmasta ja harjoittavat ajattelun taitoja. Laitteiden käytön ei tulisi olla vain mukava hengähdystauko muusta opiskelusta, vaan osa opiskelua itseään — siis sopivan haastavaa.

Osallisuus ja toimijuus digikulttuurissa

Diginatiivi-käsitettä ensi kerran käyttäneen Marc Prenskyn mukaan älylaitteet ja digitaalinen media kasvattavat parhaimmillaan osallisuuteen, tekijyyteen ja toimijuuteen. Internetissä ja etenkin sosiaalisessa mediassa saa jokainen käyttää ääntään ja luoda helposti erilaista materiaalia sekä kommentoida toisten sisältöjä (1). Tutkija Andrew Keen kuitenkin huomauttaa, että usein netissä seikkaileminen, esimerkisi Facebookin tai Twitterin selaaminen, on lähinnä passiivista vastaanottamista ja sisällöltään jopa tyhjänpäiväiseksi juoruiluksi tulkittavaa kuulumisten vaihtoa (2). Opettajan kannattaakin pitää huolta, että myös älylaitteilla tehtävät oppimistehtävät, työt tai pelattavat pelit, ovat tarpeeksi haastavia ja kannustavat omaan aktiivisuuteen ja pohdintaan. Monenlaiset sovellukset ja työalustat luovat parhaimmillaan hienot puitteet itse tekemiselle, sisältöjen luomiselle sekä monipuoliselle ja kriittiselle tiedonhaulle.

Osallisuus ja itse tekeminen kuuluvat mediapedagogiikan ytimeen. Itse tehdessä kiinnostus asioihin syvenee ja aktivaatiotaso kasvaa  (3). Siksi oppilaat kannattaakin laittaa luomaan ja muokkaamaan sisältöjä itse. Oma tuottaminen tuo iloa ja kasvattaa ymmärrystä tekoprosessista sekä siihen liittyvistä subjektiivisista valinnoista. Multimodaalinen maailma vaatii uusia kirjoitustaitoja ja uudenlaista osallistumista sekä tietoisuustaitojen ja monisuorittamisen opettelua (4).  Siksi omaa tuottamista virtuaalisiin kanaviin kannattaa opetella koulussakin.

 

Lähteet:
(1) Prensky, Marc. 2001. Digital Natives/Digital Immigrants. On the Horizon, 9:5, 1–6.
(2) Keen, Andrew. 2007. The Cult of the Amateur: How Today’s Internet Is Killing Our Culture. New York: Random House.
(3) Ryan, Richard M.; Deci, Edward L. 2000. Self-determination theory and the facilitation of intrinsic motivation, social development, and well-being. American Psychologist, Vol 55(1). 68-78.
(4) Kallionpää, Outi. 2014. Mitä on uusi kirjoittaminen? Uusien kirjoitustaitojen merkitys. Media & Viestintä 37 (2014): 4, 60-78.
(5) Kupiainen, Reijo. 2013. Diginatiivit ja käyttäjälähtöinen kulttuuri. Widerscreen, 1/2013.