13/06/2017

Tietosuoja-asetus on tasapainoilua yksityisyyden ja valvonnan välillä

Lapsen oikeuksien sopimus on kaikista laajimmin ratifioitu kansainvälinen ihmisoikeussopimus. Sen perusteella lapsen oikeudet kuuluvat jokaiselle alle 18-vuotiaalle. Lapsen oikeuksien sopimuksessa on neljä perusperiaatetta, jotka täytyy huomioida kaikessa lasta koskevassa päätöksenteossa. Nämä periaatteet ovat lapsen etu, syrjimättömyys, lapsen oma näkemys sekä lapsen kasvu ja kehitys.

Toukokuussa 2018 aletaan soveltaa EU:n tietosuoja-asetusta. Tietosuoja-asetuksen vaikutuksesta lapsen oikeuksiin keskusteltiin Finnish Safer Internet Centren (FISIC) järjestämässä keskustelutilaisuudessa kesäkuun alussa. Jatka lukemista..

06/06/2017

Pahat ja laiskat vanhemmat pilaavat medialla lastensa elämän?

Mediavanhemmuus, eli vanhempien oma mediankäyttö ja heidän roolinsa lasten mediankäytössä on aihe, joka on saanut runsaasti palstatilaa viime aikoina: ”Puhumattomat kolmevuotiaat uusi ilmiö – some varastaa vanhempien ajan”; ”On järkyttävää, miten älypuhelimiin koukussa olevat vanhemmat laiminlyövät lapsiaan”; ”Laiskojen vanhempien lapset pelaavat eniten”. Kuten jo pelkistä otsikoistakin voi päätellä, kerronta on korutonta: vanhemmat ovat addikteja, välinpitämättömiä ja/tai laiskoja ja lapset kärsivät.

Samanlaiset vanhemmuuskuvaukset olivat keskeinen teema tuoreessa tutkimuksessani, jossa tarkastelin 1. vuoden lastentarhanopettajaopiskelijoiden uskomuksia lasten mediakokemuksista kotona. Myös niissä vanhemmat esitettiin usein kyvyttöminä tai haluttomina asettamaan rajoja sekä omalle että lastensa mediankäytölle. Varhaiskasvatuksen keskeiseksi mediakasvatukselliseksi tehtäväksi nähtiinkin sekä vanhempien opastaminen että vaihtoehtoisen ja mediavapaan kasvu- ja oppimisympäristön tarjoaminen lapsille.

Väitän, että lapsensa Instagramille uhraavista vanhemmista on tullut yksi 2010-luvun suurista kertomuksista: Jokainen tämän kirjoituksen alussa esitetyistä artikkeleista on saanut runsaasti näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ja enimmillään yksittäistä juttua on suositeltu (jaettu ja tykätty) Facebookissa lähes 38000 kertaa. Kaikki niistä ovat myös keränneet huomattavan määrän myötämielisiä lukijakommentteja. Kertomuksen todenmukaisuus onkin sitten toinen juttu. Kaikki linkitetyt artikkelit perustuvat yksittäisten ihmisten – yksityishenkilöiden tai ammatinharjoittajien satunnaisiin ja tulkinnanvaraisiin havaintoihin. Näistä havainnoista on sitten johdettu koko nykyvanhemmuuden yleisestä tilaa koskevia päätelmiä.  Sama induktiivinen logiikka näyttelee merkittävää roolia myös opiskelijoiden uskomuksien taustalla.

Mediakasvatuksen ja opettajankoulutuksen näkökulmasta tilanne on haastava. Ensiksikin opiskelijoiden ennakkouskomuksilla on huomattava merkitys siihen, miten he koulutuksen sisältöihin suhtautuvat: jos uskomukset ja sisältö ovat ristiriidassa – eikä opiskelijan uskomuksia haasteta – hän todennäköisemmin pitää kiinni omista näkemyksistään kuin arvioi niiden paikkansapitävyyttä ja muuttaa niitä. Toiseksi, mediassa tuotetut vanhemmuusrepresentaatiot tukevat ja vahvistavat jo lähtökohtaisesti vääristyneitä uskomuksia. Tästä syystä opettajankoulutuksessa tuleekin kiinnittää erityistä huomiota sekä opiskelijoiden uskomusten käsittelyyn että heidän kriittisen medialukutaitonsa tukemiseen. Muuten vaarana on, että lasten ja nuorten mediakulttuurista toimijuutta tukeva mediakasvatus ei näyttäydy mielekkäänä ja tarpeellisena suojelutehtävään orientoituneille opiskelijoille.

Pekka Mertala (KM, LTO) toimii väitöskirjatutkijana ja tuntiopettajana Oulun yliopistossa.

19/04/2017

Heikko mediarepresentaatio vaikuttaa fanikulttuuriin ja lasten itsetuntoon

Jos on lainkaan seurannut viimeisen kahden vuoden aikana uusiin elokuviin liittyvää keskustelua esimerkiksi netissä, on tuskin voinut välttyä vihaisilta kommenteilta siitä, kuinka klassikkoelokuvia tai elokuvasarjoja pilataan laittamalla päärooleihin naisia. Pari vuotta sitten nettimaailmassa meuhkattiin Star Wars: The Force Awakens –elokuvasta ja siitä, kuinka Star Wars –franchise sai ensimmäisen naispääroolinsa. Naissankarin Reyn karakterisointi oli kritisoijien mielestä epäuskottava ja hahmo liian taitava ja täydellinen huolimatta siitä, että Reyn karakterisointi ei juuri poikkea Luke Skywalkerin karakterisoinnista. Toisin sanoen, katsojat ovat valmiita hyväksymään Luke Skywalkerin täydellisyyden ja samastumaan häneen, mutta samat piirteet Reyn kohdalla ovat epäuskottavia ja tekevät hahmosta huonon. Samanlaista debattia käytiin vielä tänä talvena, kun Rogue One: A Star Wars Story -elokuvan päähenkilö oli myös nainen. Jatka lukemista..

10/04/2017

Kooste: Mediakasvatusseura NUORI2017-tapahtumassa

21/02/2017

Coding Comes to Schools in Finland and South Korea

In this short blog post, two students of media education compare basic education curricula of South Korea and Finland, and take a look at the similarities and differences in the ways coding is integrated in the recently reformed curricula. The publication ”Coding in Schools: Comparing Integration of Programming into Basic Education Curricula of Finland and South Korea” can be read here.


Jatka lukemista..

02/02/2017

Mediakasvatuksen tori Educa-messuilla 2017! Kooste messujen kohokohdista.

09/12/2016

Tästä saa puhua! Kooste seminaarin kohokohdista

14/10/2016

Ruutuja vai raitoja – hyötyä vai huvia?

”Äiti, pappetti pois. Äiti, lue!”, vaati kaksivuotiaani aikoinaan, kun tein töitä sohvalla tabletti kädessäni. Hänen mielestään olin istunut jo liian pitkään tablettiani tuijottaen. Tuo lapseni tokaisu palaa mieleen, kun pohdin ruutuaikaa. Olemme vanhempina usein huolissamme lastemme ruutuajasta, mutta emme omastamme. Saatamme itse käyttää digilaitteita töissä ja kotona tuntitolkulla, mutta haluamme rajoittaa lastemme digilaitteiden käyttöä. Miksi näin?

Meidän perheemme nuorin ei juurikaan käytä tablettia eikä meillä katsota televisiota. Pitäisikö? Jääkö lapseni jostain paitsi, kun hänelle ei kerry ruutuaikaa? Eskarilaisemme taas uppoutuu mielellään esimerkiksi englannin kielen oppimispeleihin, mutta myös äidin mielestä turhanaikaisiin viihdepeleihin. Onko oppimiseen käytettävä ruutuaika yhtä paha kuin pelaamiseen? Perheemme teinin kanssa ei ruutuajasta juuri keskustella, niin itsestään selvä osa hänen arkeaan ruudut ja digilaitteet ovat. Jatka lukemista..

14/10/2016

Ruutuajan säätelystä lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vaalimiseen

Alle kouluikäisten ja pienten koululaisten perheessä moni vanhempi pinnistelee ymmärtääkseen miten digilaitteet ja se perinteisempikin media saataisiin valjastettua lapsen parhaaksi. On ohjetta ja neuvoa, on vaadetta ja suosituksia siitä, mitä, miten ja etenkin minkä verran lapset voivat aikaansa ruutujen parissa viettää.

On totuttu ajattelemaan, että rajoittaminen on hyvästä ja että ruutua ei tulisi paria tuntia kauempaa päivittäin tuijotella, aivan pienten ei lainkaan. Suositukset perustuvat yhdysvaltalaisen lastenlääkärijärjestön (American Academy of Pediatrics, AAP) vuonna 1999 antamiin ohjeistuksiin. Aikarajoitusten rinnalla suosituksella pyrittiin rajaamaan lasten viihteellisen median kulutusta ja korostettiin mediakasvatuksen tärkeyttä. Tuoreimmissa AAP:n neuvoissa ikäkohtaisten rajoitusten asettaminen on edelleen tärkeää, vaikka tarkkoja suositusaikoja ja ikärajoja mediankäytölle ei enää annetakaan. Jatka lukemista..

13/10/2016

Lapset ruutujen äärellä – kenellä on oikeus ja mihin?

Kaikilla lapsilla tulisi olla yhdenvertainen mahdollisuus hyvään ja turvalliseen lapsuuteen digitaalisessa mediassa. Keskustelu kohdistuu usein vain lasten suojelemiseen median käytön haitallisilta vaikutuksilta. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen (LOS) näkökulmasta digitaalisessa mediassa tulee suojelun lisäksi ottaa huomioon myös lasten osallisuus ja tarpeet.

”Miksi keräätte Pokémoneja, miksette kerää marjoja?”
Digitaalinen media on yksi elinympäristö lapsen maailmassa, jossa lapsella on oikeus vapaa-aikaan, ikänsä mukaiseen leikkimiseen ja virkistystoimintaan (LOS, art. 31). Suomessa lasten digitaalisen median käytöstä puhutaan usein vähättelevään sävyyn. Vaikka media olisi lapsella saatavilla, sen käyttäminen nähdään usein hyödyttömänä ajanvietteenä, jota pyritään rajoittamaan ruutuaikaa tuijottamalla.

Lapsi tarvitsee aikuisen tukea käyttääkseen ”ruutuaikaa” niihin asioihin, jotka ovat ikätasolleen sopivia ja tärkeitä. Tämä tulee tehdä yhdessä lapsen kanssa, lapsen osallisuus huomioiden ilman, että lapsen yksityisyyteen puututaan mielivaltaisesti (LOS, art. 16). Olennaista ei ole keskittyä digitaalisessa mediassa käytettyyn aikaan, vaan median tarjoamiin sisältöihin. Jatka lukemista..

1 2 3 5
1 2 3 5