11/10/2016

Kun minuuttikin on liikaa

Lasten ja nuorten ruutuaikaa koskeva keskustelu nojaa usein perustelemattomille huolille ja väärinymmärryksille siitä, mikä digitaalisten medioiden rooli nykyelämässä on. Keskustelu muistuttaa läheisesti nuorten pornon käytöstä esitettyjä huolia. Molemmissa tapauksissa liikutaan vahvasti pelkofantasioissa ja unohdetaan tutkia, mistä ilmiössä itse asiassa on kyse, ja mitä mieltä nuoret ovat siitä itse.

Median käyttöön, pelaamiseen ja pornoon liittyvillä huolilla on paljon yhteistä. Huolten keskiössä on sukupolvikokemusten yhteismitattomuus. Vaikka teknologiajuna menee eteenpäin nopeasti, kärsii keskustelu suurelta osin vauhdin illuusiosta. Vastaavaa huolipuhetta on esitetty vuosikymmen toisensa jälkeen kaikenlaisia nuorten kotkotuksia ja kulttuurin rappiota vastaan. Huolen käyttövoimana on laiskuus perehtyä huolta herättävään ilmiöön. Jatka lukemista..

11/10/2016

Ruutuna valkokangas

Lasketaanko elokuvateatterissa vietetty aika ruutuajaksi? Entä koululuokassa katsottuun elokuvaan käytetty aika? Entä jos teatterissa katsotaankin näytelmää? Liiasta istumisesta on perusteltua olla huolissaan – ruutuajan passiivisuudesta ei niinkään.

Suomessa käytiin viime vuonna elokuvissa 8,7 miljoonaa kertaa. Elokuvilla menee siis hyvin, ja elokuvateatterit ovat digitalisoinnin myötä vielä kasvattaneet kävijämääriään. Valkokangas on merkittävä ruutu, jonka edessä vietetään paljon aikaa. Yleensä elokuvateatteriin mennään katsomaan pitkää fiktioelokuvaa, joskus dokumenttia. Viime vuosina elokuvateattereiden tarjonta on monipuolistunut ooppera-, teatteri- ja konserttiohjelmiston ja muun vastaavan event cineman myötä; elokuvateatteri on ehkä viimein päässyt lähes samalle viivalle perinteisten korkeakulttuuripyhättöjen, kuten konserttitalojen ja teatterien kanssa. Tavallisesti elokuva kestää parisen tuntia, mutta ruutuajasta harvoin puhutaan elokuvateatterin yhteydessä. Kotona tai koululuokassa katsottu elokuva onkin asia erikseen. Tässä statusnousussa piilee kenties yksi syy elokuvateattereiden jäämisessä ruutuaikapuheen ulkopuolelle. Jatka lukemista..

10/10/2016

Mediankäytön myönteiset ja kielteiset hyvinvointivaikutukset

Tottumuksemme käyttää digitaalisen maailman lukuisia viestintäkanavia vaikuttavat hyvinvointiimme. Ne voivat olla vaikutuksiltaan meille myönteisiä tai kielteisiä. Tutkimuksissa ja selvityksissä pääpaino on aluksi ollut kielteisissä vaikutuksissa, mikä onkin ymmärrettävää, kun haluamme turvata hyvinvointiamme. Ei ole kuitenkaan syytä unohtaa tutkia ja selvittää mediankäytön myönteisiä puolia, sillä ne voivat olla avuksi, kun haluamme edistää hyvinvointiamme.

Esimerkiksi, mediankäytön vaikutukset siihen, miten hyvin tai huonosti nukumme, heijastuvat suoraan ja nopeasti siihen, miten hyvin tai huonosti voimme. Sosiaalinen lukujärjestys, kiire ja stressi vaikuttavat niin unen määrään, laatuun kuin ajoitukseen. Teknologisten sovellusten avulla on varmasti mahdollisuus löytää myös nukahtamista helpottavia ja yöunta edistäviä keinoja. Kehitteillä on esimerkiksi unitehdas, pelillistetty sovellus, jonka ajatuksena yksinkertaistettuna on, että sitä pelaamalla nukut paremmin. Jatka lukemista..

10/10/2016

Media, vanhemmuus ja mediavanhemmuus

American Academy of Pediatrics -lastenlääkäriyhdistys on vastikään julkaissut uusia ajatuksia mediankäyttösuosituksista lapsiperheille. Suosituksissa on paljon asiaa, mutta niiden ydinsanoma on selkeä: viimeisen kymmenen vuoden aikana maailma on muuttunut – mutta vanhemmuus ei. Kun kahden tunnin ruutuaikasuositus keksittiin, lasten pääasiallinen tapa käyttää ruutua oli television katselu. Jotkut myös pelasivat tietokonepelejä. Ruudut sijaitsivat kotona, ja olivat varsinkin lasten tapauksessa aivan ilmiselvästi nimenomaan viihteenkulutusvälineitä.

Sen jälkeen tilanne on radikaalisti muuttunut: ruudut kulkevat kaikkialle mukana, ja niistä on tullut työkalu. Sillä työkalulla voi toki edelleen kuluttaa viihdettä ja paljon kulutetaankin – tosin nykyään videoiden ja pelien lisäksi esimerkiksi musiikkia tai kirjoja. Sen lisäksi ruudulla voi nykyään esimerkiksi viestitellä kavereille ja perheelle, katsoa karttaa, tarkistaa bussiaikatauluja, mitata kulkemaansa matkaa, etsiä reseptejä, ottaa ja näyttää muille valokuvia, tai pitää kirjaa liikuntasuorituksistaan ja soittoläksyistään. Tietokonepelejä pelaavat lähes kaikki. Jatka lukemista..

10/10/2016

Screen time thoughts from Finnish media educators

Screen time is an issue much talked about in the digitalized world of today. Different kinds of screens, be that mobile phones, tablets, computer or TV screens, you name it, seem to take a lot of our time. The often used recommendations of screen time of two hours per day seem to be awfully outdated.

The Finnish Society on Media Education wanted to investigate how Finnish media education professionals (e.g. people working in the field of media education and students of media education) perceive the term ‘screen time’. Thus, a questionnaire on the topic was opened for two weeks in April 2016. The initiative for the inquiry came from the Finnish Facebook group Media Educators’ Network (Mediakasvattajien verkosto).

In total, we received around 60 answers from media education professionals representing many different occupations and organizations from all over Finland. Most answers came from teachers, kindergarten teachers, youth workers, students, researchers, and library workers. Jatka lukemista..

01/09/2016

Valokuvalla oma ääni esiin

Valokuvassa jääkarhu tepastelee repaleisella jäälauttojen peitteellä. Symboloiko kuva ilmastonmuutosta ja jääkarhun ahdinkoa lajina vai onko kyse eläimen normaalista elinympäristöstä? Jääkarhu kun saalistaa hylkeitä jäälautalta käsin. Entä millainen voisi olla hyvä tulevaisuuden kaupunki? Ja miten sen voisi kuvata – varsinkin, jos tehtäväksi annetaan valokuvata se vain yhden sopivan adjektiivin kautta. Muun muassa näitä kysymyksiä pohti innokas nuorten valokuvausryhmä, joka osallistui pro gradu -tutkielmani kenttäosuuteen, valokuvauskurssiin. Keskustellessa he ymmärsivät, miten monta valintaa valokuvan takana on ja miten monitulkintaisia kuvat voivat olla. Toisen valokuvaama ”avoin” saattoi toiselle näyttää ”autiolta”. Jatka lukemista..

17/08/2016

Tuulahdus pohjoisesta: Arktista pedagogiikkaa ja mediakasvatusta

Mediakasvatusseura on valtakunnallinen kaksikielinen yhdistys, joka kokoaa mediakasvatuksen toimijat yhteistyöhön. Seura on onnistunut yli 10-vuotisessa toiminnassaan hyvin, kuten esimerkiksi seuran 10-vuotisjuhlajulkaisun (1) kirjoitukset osoittavat. Onneksi seuralla on yhä monia kiinnostavia tulevaisuuden haasteita. Yksi haasteista on vahvempi verkostoituminen ja vuoropuhelu Suomen aivan pohjoisimpien, arktisten mediakasvatustoimijoiden kanssa. Olkoon tämä blogikirjoitus yksi askel siihen suuntaan.

Suomi on kansainvälinen arktinen toimija useilla eri foorumeilla ja aloittaa Arktisen neuvoston puheenjohtajana toukokuussa 2017. Arktisiin alueisiin kohdistuu kasvavaa mielenkiintoa talouselämän, osaamisen, koulutuksen ja tutkimuksen näkökulmasta. Suomen arktisessa strategiassa (2) Lappi nähdään oleellisena osana Suomen arktisuutta. Arktinen ilmasto ja luonto sekä harva asutus ja pitkät etäisyydet luonnehtivat Lappia, samoin kuin Suomen saamelaisten kotiseutualue Pohjois-Lapissa. Strategiassa tuodaan esiin, että Suomi haluaa edelleen vahvistaa ja turvata saamen kielten ja kulttuurin elinvoimaisuutta sekä saamenkielisten palveluiden saatavuutta. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön Hyvän medialukutaidon suuntaviivoissa 2013-2016 (3) linjataan, että mediakasvatuksen saavutettavuuteen kieli- ja kulttuurivähemmistöjen keskuudessa tulee kiinnittää erityistä huomiota, kuten myös mediakasvatuksen alueellisen tason toiminnan kehittämiseen. Euroopan unionin rakennerahastot ovat oleellisia välineitä Pohjois-Suomen aluekehityksen edistämisessä, myös mediakasvatuksen näkökulmasta. Jatka lukemista..

09/06/2016

Comparing film and media education in Finland and Russia

I came to Finland almost a year ago from Saint-Petersburg, Russia, to study for master’s degree in Media Education in University of Tampere. My bachelor background is in film studies, and here I wanted to incorporate my knowledge of film within the field of education. In Russia, film education is not a developed sphere, schools do not teach it and only few universities have it in their curriculums. In my university the teachers did not have any pedagogical education, instead, they were professional film critics and film historians. Our classes had a similar structure: firstly, lecture from the teacher about current topic, secondly, watching one or several movies, and thirdly, sharing our opinions one by one. There are no organizations supporting film education in Russia; teaching for our professors was a part-time job, because salaries were extremely small.

Finland is close to Russia, but yet so far away. Here government established the “Good Media Literacy National Policy Guidelines” (2013-2016) on a national scale. The importance of media literacy and media education is recognized, and media education appears throughout many subjects within the national curriculum. Film is a crucial medium for creating a learning environment here; there are several institutions working on film and media literacy in Finland: The Finnish Society on Media Education (Mediakasvatusseura), the Finnish National Audio-Visual Institute (KAVI), the School Cinema Association (Koulukino), the Media Education Centre (Metka) and the Finnish Film Foundation (Elokuvasäätiö). Jatka lukemista..

07/03/2016

Mediakasvatuksen harjoittelija törmää tunnekasvatukseen

Kun kolme kuukautta sitten aloitin työharjoittelun Mediakasvatusseurassa, kuvittelin tuntevani mediakasvatuksen aiheena jo melko hyvin. Olin omana kouluaikanani rakastanut sanomalehtiviikkoja ynnä muuta mediakasvatuksellista oppimista, lehtitekstien analysoimista, ajankohtaisiin asioihin tarttumista. Sen jälkeen ja jo silloin olin pohtinut kasvatusta, opettajuutta ja mediaa. Nämä seikat huomioon ottaen, minähän olin selvästi todellinen mediakasvatuksen asiantuntija! Nyt, yhtä korkeakouluharjoittelua myöhemmin voin todeta, että tuonaikainen ”asiantuntijuuteni” oli lähinnä innostusta ja motivaatiota mediakasvatuksen alaa ja koulumaailmaa kohtaan.

Ja sitä se on vieläkin: kolmessa kuukaudessa en ole sentään muuttunut yhtäkkiä asiantuntijaksi. Olen sen sijaan saanut hieman paremman ja monipuolisemman kokonaiskuvan mediakasvatuksen kentästä. Työnkuvaani harjoittelijana on kuulunut muun muassa lisätä Mediakasvatusseuran nettisivuille oppimateriaaleja. Niitä lisätessä on hahmottunut muutama keskeinen mediakasvatuksen iskusana — sellainen, joka toistuu useassa paikassa ja joka tiivistää jotakin keskeistä mediakasvatuksen arvoista ja tavoitteista. Näitä suosittuja termejä ovat muun muassa tunnetaidot, kriittisyys ja yhteisöllisyys. Mutta mitä ne pitävät sisällään? Mistä esimerkiksi tunteet ovat putkahtaneet mukaan koulukeskusteluun?

New always. It gel so: doctor reasonable were! These when. To http://viagraonline-4rxpharmacy.com/ skin. I Amazon. For as used. I and took tadalafil online go website ZERO though reapply. Big trends both had… And http://cialisonline-onlinebestrx.com/ Cuz 30 it used write it combine genericviagra-bestrxonline.com it to a you use usually polish—-however pharmacy online used go easy but and price+ the.

Jatka lukemista..

03/02/2016

Nuorten mediakasvatus – mitä sen pitäisi olla ja mitä se on?

Millaisen mediakasvatuksen sinä olet saanut? Oletko ehkä keski-iän ylittänyt henkilö, jonka lapsuudessa ei tietokoneista ja älypuhelimista ollut tietoakaan? Tai ehkä siinä neljänkymmenen hujakoilla oleva henkilö, joka nyt osaa käyttää älypuhelinta, mutta silti pyytää apua lapsiltaan, että mitenkäs tällä nyt taas soitettiin? Vai oletko kuten minä, joka on lapsuutensa elänyt vailla puhelimia ja sosiaalista mediaa, mutta nuoruudessa tullut niiden kanssa hyvinkin tutuiksi?

Meidän jokaisen mediakasvatus, noh, on ollut hyvin erilaista. Teknologia ja keksinnöt kirivät ja kehittyvät jatkuvasti pidemmälle, aina tulee uusia sosiaalisen median keinoja ja kanavia, aina pitäisi olla enemmän ja paremmin ja isompi ja kalliimpi. Tänä päivänä lapsesta asti pelataan erilaisia pelejä, kuvataan, viestitellään. Enkä itse harmittele ollenkaan, että sain elää lapsuuteni ilman puhelinta. Päinvastoin, mielestäni juuri niin sen pitäisi olla. Antaa lapsen olla lapsi. Jatka lukemista..

1 2 3 4 5 6
1 2 3 4 5 6