Mediakasvatus.fi

Tuntuuko kenestäkään siltä, että puhe mediakasvatuksen tarpeellisuudesta on jollain tavalla jäänyt paikoilleen? Välillä umpiluussa käy ajatuksen haamu, joka antaisi ymmärtää, että ihminen tarvitsisi uutta näkökulmaa tai rinnastusta päästäkseen umpihangessa eteenpäin. Oheinen kuva oli pakko ottaa kuukausi sitten Dublinissa, kun asetelma iski huumorisuoneen: siinä kuvastuu yhdellä tavalla miten esimerkiksi formaali koulutus eristäytyy oikean elämän ilmiöistä. Varhaisen oppimisen keskuksesta - silloin kun se on auki - voi käydä hankkimassa kauniisti paketoidun oppimisjudanssin, joka saattaa varhaista oppijaa hetken jopa kiinnostaakin. Ennen kuin pakkausmateriaali osoittautuu mielenkiintoisemmaksi ja moniulotteisemmaksi ihmeeksi. Luovuus saattaa löytää itsensä helpommin pahvilaatikoitten seasta...

 

Ajattelun jumiutumista vastaan taistellessa kannattaa tökkiä itseään katsomaan tuttuja asioita uusista (oudoistakin) näkökulmista tai rinnastamaan eri asioita keskenään ja sitä kautta löytää ajatukselleen uusia polkuja. Eikä sillä ole nyt niin väliä, jos ei aina löydäkään uutta ideologiaa tai lajittelukehikkoa, on hyvä pitää itsensä liikkeessä. Antaa aivonsa käydä vähän metsässä tuulettumassa. Tai meren rannalla. Mediakasvatusseuran seminaariristeilyllä käydessämme vierailemassa Ruotsin valtion ylläpitämässä Medierådetissa luussa liikahti. Simon Strömbergin kertoessa digital storytellingistä (josta joku toinen ruotsalainen puhui 2003 MindTrekissä), niin muun muistiinpanon oheen raapustui tällainen rinnastus: Kun mediaympäristön mieltää toimintaympäristöksi, niin sen voi rinnastaa esimerkiksi luontoon. Vaikkakin meidän luonnollinen ympäristömme on kehittynyt omaa tahtiaan jonkin verran pitempään ja mediaympäristö on taas puolestaan miltei kokonaan ihmisen rakentamaa, niin joitain mielenkiintoisia rinnastuksia herää.

Otetaanpa verryttelyesimerkiksi vaikka "mediadiversiteetti". Kuten kaikki tiedämme meillä on mahdollisuus julkaista omia viestejämme, omaa mediasisältöämme, maapalloisesti hyvin helposti. Tämä on voimavara ja mahdollisuus, jota meidän tulee varjella ja käyttää älykkäästi hyväksemme esimerkiksi tärkeiden yhteisten asioiden ajamisessa. Voisi siis sanoa, että mediaympäristö tarvitsee suojelua - mediansuojelua - että tällainen omaehtoinen mediatuotanto ei jää geenimuunnellun formaattikaupan jalkoihin. YLE:n Aamu-TV:n Tähtihetkessä 13.3. oli arvioinnissa kovastikin palkittu Slummien miljonääri ja toinen juontajista ihmetteli, että kylläpä maailma on pieni, kun Boylen elokuvasta käy ilmi, että intialaisetkin katsovat Tahdotko miljonääriksi -visailua. Ei. Maailma ei ole pieni vaan suuri ja ihmeellisiä asioita täynnä. Mikä on sen sijaan pienenemään päin, on TV:n mediasisältöjen kirjo. Samat formaatit riehuvat ympäri maailmaa kuin sikainfluenssat! Kessi - suojeltava! Media - suojeltava!

Mediakasvatusseuran seminaariristeily oli muuten onnistunut paketti - kiitokset järjestelyistä! Myös Medierådet oli mielenkiintoinen vierailukohde. Mutta kohtahan me saamme täysin samalla formaatilla toteutetun Medianeuvoston Suomeenkin!

Syksy on täällä - menkää metsään!

Ystävällisesti toivottaa hän.

Ilkka

PS Dublinista tarttui matkaan DVD-boksi, jota suosittelen lämpimästi kaikille mediakasvattajille: Granadan loistava TV-sarja The Royle Family (Sohvanvaltaajat)! Sarjahan kertoo perheestä, joka ei tee juuri muuta kuin katselee olohuoneessa TV:tä, keskustelee näkemästään ja vinoilee toisilleen. Ohjelmavirta saa uusia ulottuvuuksia ihmiselämän mittarina, kun perheen isoäiti kertoo tuttavan kuolleen "heti Komisario Morsen jälkeen", mihin Barbara-äiti kommentoi: "En ole koskaan oikein pitänyt siitä Morsesta!"