14.10.2016Mediakasvatusseura

Ruutuajan säätelystä lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin vaalimiseen

Alle kouluikäisten ja pienten koululaisten perheessä moni vanhempi pinnistelee ymmärtääkseen miten digilaitteet ja se perinteisempikin media saataisiin valjastettua lapsen parhaaksi. On ohjetta ja neuvoa, on vaadetta ja suosituksia siitä, mitä, miten ja etenkin minkä verran lapset voivat aikaansa ruutujen parissa viettää.

On totuttu ajattelemaan, että rajoittaminen on hyvästä ja että ruutua ei tulisi paria tuntia kauempaa päivittäin tuijotella, aivan pienten ei lainkaan. Suositukset perustuvat yhdysvaltalaisen lastenlääkärijärjestön (American Academy of Pediatrics, AAP) vuonna 1999 antamiin ohjeistuksiin. Aikarajoitusten rinnalla suosituksella pyrittiin rajaamaan lasten viihteellisen median kulutusta ja korostettiin mediakasvatuksen tärkeyttä. Tuoreimmissa AAP:n neuvoissa ikäkohtaisten rajoitusten asettaminen on edelleen tärkeää, vaikka tarkkoja suositusaikoja ja ikärajoja mediankäytölle ei enää annetakaan.

Keskustelu ruutuajasta on liiaksikin jumiutunut kahden tunnin suosituksen puolustamiseen tai sen vastustamiseen, kun jo alkujaan oltaisiin voitu yhdessä tuumin lujittaa mediakasvatuksen asemaa yhteiskunnassa. Keskustelu on kuitenkin ollut hyödyllistä, sillä se on hionut ajankäytön lisäksi esiin niitä tekijöitä, joita pidetään yleisesti tärkeinä lapsen hyvinvoinnille. Tietynasteinen konsensus vallitsee siitä, että mediankäyttöön kulutetun ajan lisäksi olennaisia tekijöitä ovat kulutetut sisällöt ja niiden ikäsopivuus ja laadukkuus, mediankäyttöseura ja erityisesti lapsen ja vanhemman tai muun kasvattajan yhteiskäytön hyödyllisyys sekä lapsen osallisuus ja osallistuminen laitteiden käytössä sekä mediasta kumpuavien kokemusten käsittelyssä muun muassa leikein, tarinoin ja piirtämällä.

Mediakasvatusseuran toteuttaman Ruutuaika -kyselyn mukaan kasvattajat kaipasivat konkreettista tukea ja arkisia ratkaisuehdotuksia perheiden mediakasvatustilanteisiin. Omalla esimerkillä ja rohkaisulla lasta voidaan opastaa myönteiseen ja kohtuulliseen mediankäyttöön. Pienen lapsen päivässä laitteiden parissa puuhailu sekä muu tekeminen tulee olla tasapainossa ja tekemisen tulee olla monipuolista; myös levolle on järjestettävä riittävästi aikaa. Vinkkejä sujuvaan media-arkeen aikarajoja tarjoamatta löytyy MLL:n ja Ehyt RY:n infograafista. Kaikille sopivia vinkkejä on mahdotonta tarjota, mutta lapsen hyvinvointia digiajassa määrittävistä tekijöistä kannattaa jatkaa keskustelua perheissä, työpaikoilla ja yhteiskunnassa laajemmin sekä ottaa lapset mukaan keskusteluun. Näin hyvät käytännöt ja erilaiset toimintatavat tulevat kiertoon ja kasvattajat tulevat löytäneeksi itselle sopivia ratkaisuehdotuksia lapsen mediasuhteen kehittämisessä.

Kun aikuinen sitoutuu yhteiseen mediatekemiseen lapsen kanssa, hän saa vastauksia pohdiskeluihinsa ja pystyy siten minimoimaan mahdollisia haittoja sekä tukemaan median hyödyntämistä viihtymiseen, oppimiseen ja yhteydenpitoon. Ruutuaika -keskustelua voidaan viedä mediakasvatukselliseen suuntaan miettimällä, miksi lapset käyttävät mediaa sekä mihin tarkoitukseen vanhemmat, kasvattajat ja opettajat tarjoavat laitteita käytettäväksi. On tärkeää myös tutkailla, mitä lapsi medialla tekee ja miksi sekä mitä lapsi saa sillä aikaan omassa tai muiden elämässä. Lasten ajatuksia heidän media-arkeensa ja mediakasvatukseen tarkastellaan monipuolisesti juuri julkaistuissa Solmukohtia -teoksessa, joka tarjoilee osaltaan tuoreen näkökulman ruutuaikakeskustelun laventamiseksi.mll_logo

satu-valkonen

Satu Valkonen
Mediakasvatuksen kehittäjä
Mannerheimin Lastensuojeluliitto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *