14.10.2016Mediakasvatusseura

Ruutuja vai raitoja – hyötyä vai huvia?

”Äiti, pappetti pois. Äiti, lue!”, vaati kaksivuotiaani aikoinaan, kun tein töitä sohvalla tabletti kädessäni. Hänen mielestään olin istunut jo liian pitkään tablettiani tuijottaen. Tuo lapseni tokaisu palaa mieleen, kun pohdin ruutuaikaa. Olemme vanhempina usein huolissamme lastemme ruutuajasta, mutta emme omastamme. Saatamme itse käyttää digilaitteita töissä ja kotona tuntitolkulla, mutta haluamme rajoittaa lastemme digilaitteiden käyttöä. Miksi näin?

Meidän perheemme nuorin ei juurikaan käytä tablettia eikä meillä katsota televisiota. Pitäisikö? Jääkö lapseni jostain paitsi, kun hänelle ei kerry ruutuaikaa? Eskarilaisemme taas uppoutuu mielellään esimerkiksi englannin kielen oppimispeleihin, mutta myös äidin mielestä turhanaikaisiin viihdepeleihin. Onko oppimiseen käytettävä ruutuaika yhtä paha kuin pelaamiseen? Perheemme teinin kanssa ei ruutuajasta juuri keskustella, niin itsestään selvä osa hänen arkeaan ruudut ja digilaitteet ovat.

Ruutuaika herättää paljon keskustelua. Ruudun ääressä vietetty aika on takuuvarma keskustelunaihe, kun eri-ikäisten lasten vanhemmat kohtaavat. Niin isojen kuin pientenkin lasten kohdalla pohditaan, miten pitkään ruudun ääressä on päivittäin sopivaa viettää aikaa. Perheissä päivittäiset kinat ja riidat liittyvät usein digilaitteiden käyttöön. Uhkailu, lahjonta ja kiristys ovat arkipäivää, kun ruutuaikaa aletaan rajoittaa.

Koululaisten vanhemmat ovat viimeistään uusien opetussuunnitelmien myötä hämillään ruutuajasta. Kouluissa käytetään paljon tietokoneita ja mobiililaitteita opiskeluun ja oppimiseen. Joissakin kunnissa koululaiset saavat kunnalta käyttöönsä kannettavan tai tabletin. Vanhempia mietityttää, miten ruutuajan rajaaminen onnistuu, kun koulussa tapahtuvan käytön lisäksi myös kotitehtävät tehdään digilaitteilla. Suosituksen mukainen kahden tunnin ruutuaika ylittyy helposti.

Minä olisin valmis jo luopumaan koko ruutuaikakäsitteestä, sillä se on aivan liian suppea termi kuvaamaan asioita, joita digilaitteilla teemme. On varmasti hyvä, että laitteiden käyttöä pohditaan ja välillä rajoitetaankin, mutta väitän, että on eri asia opiskella tabletin avulla matematiikkaa kuin tuijottaa televisiosta saippuasarjoja. Pelkän ruutuajan tarkkailemisen tilalle olisi löydettävä laadullisia suosituksia ja vinkkejä, joita vanhempien olisi omassa arjessaan helppoa kokeilla ja ottaa käyttöön. Ja kokonaisuuden kannalta olennaista kuitenkin on, että elämän eri osa-alueet ovat tasapainossa: Istumisen vastapainoksi liikuntaa, sosiaalisen median vastapainoksi aitoja sosiaalisia kohtaamisia, työn vastapainoksi vapaa-aikaa.

Väitän, että me vanhemmat erottelemme ainakin ajatuksissamme digilaitteiden hyöty- ja viihdekäytön silloin, kun ajattelemme omaa ruutuaikaamme. Voisimmeko ajatella samoin lastemme kohdalla?

ulla_rajattuvanhempainliitto_rgb_original

Ulla Siimes
Toiminnanjohtaja
Suomen Vanhempainliitto

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *